Tämä viikko taitaa livahtaa kokonaan palkattomaksi vapaaksi, mutta ei se vaivaa, kevätaurinko lataa akkuja mukavasti. Sadekeleillä sitten taas joutaa työhuoneen uumeniin.

Aivan kokonaan vapaalla ei sentään ole voinut olla. Jos olisin viikko sitten tiennyt, että allakka pysyy tämän viikon tyhjänä, olisin pitänyt selkeästi kesälomaviikon. Nyt on mennyt koko viikko puolittain vapaalla ja puolittain kiinni työelämässä. Jonkin lajin kevätsiivoustakin on tullut tehdyksi, mutta lähinnä päässä vain, tavarat ja paperit ovat kyllä nyt kuin dynamiitin avulla siivottu.

Kamera on tullut huollosta, linssissä oli kuulemma ollut joku jumi. Yksi hankehakemus on mennyt käsistä eteenpäin. Jotain pientä sentään. Nyt olisi tarkoitus pitää pienet yhden miehen siivoustalkoot, jotta ensi viikolla olisi mahdollisimman tyhjä työpöytä tuleville ankarille koetuksille.

Kevätsiivoukselle on muuten ihan oikeakin syy; veroilmoituksen täyttö. Sain elämäni ensimmäiset veromätkyt ja summakin oli paljon suurempi kuin esimerkiksi koko helmikuun tulot. Jahka löydän muutaman kuitin ja teen pari korjausta, niin taidan päästä plussan puolelle. Näin siis suinpäin kadonneiden kuittien metsästykseen, mutta samalla voisi vähän järjestellä kaikkea muutakin. Kääntää vaikka koko yhdistetty koti ja työmaa ylösalaisin asennosta takaisin oikeinpäin? Ei kai nyt sentään! Mutta ilman allakkaa ja kelloa tässä nyt asioita edistää, sekin on jo paljon kiireisen talven jälkeen.

******

Veroilmoituksen täyttö minulla, niin työlästä kuin se onkin, ei ole minulle siis oikea työtehtävä, vaan vapaaehtoistoimintaa. Voisin jättää korjaukset tekemättä ja valtio olisi tonnia rikkaampi ja minä saman verran köyhempi.